sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni


Kirja kertoo tytöstä nimeltä Lilian "Lilli", joka sairastuu anoreksiaan. Kaikki saa alkunsa siitä, kun Lilli alkaa herkkulakkoon yhdessä kavereidensa kanssa. Pikkuhiljaa Lilli alkaa jättämään muitakin ruokia pois ja samalla myös liikkumaan todella paljon. Lisää vauhtia laihduttamiseen Lilli saa siitä, kun hänen siskonsa ostaa koiranpennun. Lilli alkaa käyttämään koiraa pitkillä lenkeillä, vaikka koiranpentu ei jaksaisi.

Pian Lilianin sisko Nani huomaa, että Lilian laihtuu ja laihtuu eikä ole ollenkaan oma itsensä. Lillin kotonakaan ei kaikki ole ihan kohdallaan, sillä Nanin ja Lillin isä on retkahtanut uudelleen juomaan alkoholia ja Lilli piilottelee isänsä tyhjiä pulloja, jotta äiti ei huomaisi.

Uusi vuosi on Lillille hyvin kohtalokas. Hän lähtee viettämään uutta vuotta kotibileisiin ja juo itsensä todella humalaan, sillä on sairaalloisen laiha eikä aiemmin ole koskaan käyttänyt alkoholia. Lilli sammuu kesken juhlien ja Nani sekä Nanin poikaystävä Tino tulevat hakemaan Lilianin pois juhlista. He vievät hänet sairaalaan, sillä ilman sairaalahoitoa Lilian tuskin selviytyisi.

Sen jälkeen Lilian ei pääsekään kotiin, vaan joutuu osastolle, jotta anoreksia saataisiin hoidettua. Lilli on koko ajan kieltänyt olevansa sairas, mutta osastolla viimein alkaa tajuamaan Nanin ja uuden ystävänsä Lumin ansiosta. Lilian alkaa pikkuhiljaa parantumaan ja jaksaa myös alkaa opiskella, jotta pääsee yhdeksänneltä luokalta. Vaikkei Lilian kesäloman alettua pääsekään osastolta täysin pois on hänellä tiedossa reissu Ranskaan Nanin kanssa, sillä kaikki on viimeinkin paremmin.

Kirja oli mielestäni kyllä todella koukuttava ja ihan mielenkiinnolla sitä luin. Valitsin kirjan tällä kertaa takakannen perusteella ja kirja osoittautui onneksi hyväksi. Luin kirjan melkein yhden viikonlopun aikana, sillä kun sitä alkoi lukemaan oli hieman vaikeata lopettaa lukeminen, haha.

Jos tykkää onnellisista lopuista, sekä ehkä hieman raadollisesta (voiko edes sanoa näin, hmm) tarinasta, niin suosittelen kyllä lukemaan kyseisen kirjan. Kirja antoi lukukokemuksena paljon enemmän kuin mitä osasinkaan odottaa.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen postaus uudessa blogissa

Huh en tiedä mitä tästäkin nyt taas tulee. Jälleen kerran poistin yhden blogin ja nyt aloitan uuden. Mutta ehkä tällä kertaa voisi se into bloggaamiseen pysyä. Mutta eiköhän aloiteta jälleen alusta.

Eli tosiaan nimeni on Mari ja olen 17-vuotias tyttö Kainuun perukoilta. Käyn lukion toista vuotta ja syksyllä alkaa viimeinen lukiovuoteni ja vuoden päästä keväällä toivottavasti saan sen valkolakin päähäni.

Aiemmin olen pitänyt lifestyle-blogeja ja bloggaaminen on lähtenyt jo alakouluajoilta. Kunnolla bloggaamiseen olen panostanut kahdeksannelta luokalta asti. Aiempien blogien kanssa on into lopahtanut, kun en ole enää keksinyt että mistä oikein kirjoittaisin ja kun kuvaajaakaan ei aina ole, kun postauksiin pitäisi olla oma pärstä.

Tällä kertaa lähden kokeilemaan jotain itselle ihan uutta ja toisenlaista eli niin sanotusti menen kauas mukavuusalueeltani. Tai no kauas ja kauas. Rakastan lukemista ja kirjoja, sekä kirjoittamista joten ehkei tämä kovin kauas mukavuusalueeltani mene.

Mitään en lupaa, että kuinka usein postauksia tulee, koska silloin vain kertyisi kauheat paineet ja stressaisin koko ajan kirjoittamisesta. Pyrin kuitenkin postaamaan vähintään kerran viikossa. Joskus voi tulla useampi postaus per viikko, mutta vähintään se yksi postaus. Katsotaan sitten myöhemmin jos vähimmäismäärää alan nostamaan, mutta sen näkee sitten.

Mutta eiköhän tässä ollut pääpiirteet nyt tähän postaukseen ja liittykää ihmeessä lukijaksi tai tilatkaa sähköpostiinne ilmoitukset uusista postauksista, niin tulevat postaukset eivät jää välistä :)